Banaani-suklaa"leipä"

Eräs suuresti ihailemani nainen tekee maailman herkullisimpia banaani-suklaamuffinsseja. (Ihailen hänessä kyllä paljon muutakin kuin leivontataitojansa!) Niistä inspiroituneena halusin itsekin kokeilla jotain saman tyylistä. Pienen googlailun jälkeen löysin muutamat 'Chocolate chip banana bread'-reseptit ja sovelsin niistä omani. Ihan alkuun täytyy todeta, että vaikka tämä herkku on olevinaan leipä ja paistetaan coolisti leipävuoassa, on kyse pikemminkin kakusta. Edes 'makea leipä' ei ole sopiva kuvaus tälle herkulle.

Tämäniltaisessa versiossa on käytetty leivinjauhetta, mutta suurimmassa osassa resepteistä on kohotusaineena sooda. Sitä ei sattunut löytymään meidän kaapeista, mutta ilmeisesti resepti toimii myös leivinjauheella. Kokeile toki soodalla jos sitä leivontakaapistasi löytyy! :)

Ainekset:

• 200-250 g huoneenlämpöistä voita
• 3,5 dl sokeria
• 2 munaa
• 4 mahdollisimman kypsään ikään ehtinyttä banaania
• 1-2 rkl maitoa
• 5 dl jauhoja
• 3 tl leivinjauhetta (tai ruokasoodaa)
• 1 levy Fazerin sinistä (vähintään!)

Tee näin:

1. Laita uuni lämpenemään 190-200 asteeseen.
2. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.
3. Lisää munat, muussatut banaanit ja maito. Äläkä pelästy vaikka taikina näyttää tässä vaiheessa aika ällöltä!
4. Sekoita leivinjauhe/sooda jauhoihin ja lisää nämä taikinaan.
5. Pilko suklaa ja lisää sekin vielä taikinaan .
6. Kaada leipävuokaan, tyrkkää uuniin ja odottele herkun paistumista 35-45 minuuttia.
7. Paistumisen jälkeen anna jäähtyä vähintään puoli tuntia. Maistuu myös erinomaiselta vaikka antaisi mehevöityä seuraavaan päivään jääkaapissa.

Tässä on käytetty vain yhtä tölkkiä per leipä.

En omista yhtäkään coolia leipävuokaa. Jaan taikinan sen sijaan kahteen maitotölkkiin joista on yksi sivu leikattu auki. Tölkkiä kannattaa lisäksi tukea toisella tölkillä, muuten reunat saattavat antaa liikaa periksi.  Maitotölkissä paistettuna tämä herkku on oiva vieminen sillä emännän/isännän ei tarvitse murehtia vuoan tiskaamisesta ja palauttamisesta ;)

Kotia vailla!

On monta reittiä, mitä kautta saatoit eksyä lukemaan tätä. Se johtunee siitä, että todella olemme kotia vailla.
Sopivan kodin löytäminen on meille nimittäin hieman hankalaa, sillä kriteereitä on paljon. Tällä hetkellä meillä on ihana koti, mutta siinä on yksi ongelma: se on väärässä kaupungissa. Blogin vakkarilukijoille (ja muillekin) tiedoksi, että tämä postaus on samalla asunnonhakuilmoitus sekä kurkistus siihen, kuinka sopivan kodin löytäminen voi olla haastavaa. (Mahdollinen vuokranantaja voi vilkaista postauksen loppuun ja tsekata ensin tiivistelmän siitä, mitä etsimme.)

Ensinnäkin, emme etsi vain asuntoa, vaan paikkaa jota kutsua kodiksi. Koti on meille tärkeä, vaikka asunto olisikin jonkun toisen omistama. Kodissa tulee voida viihtyä. En tarkoita, että etsisimme täydellistä asuntomessukohdetyyppistä kämppää, vaan paikkaa jossa voisimme kuvitella viihtyvämme aamupalalla keittiön pöydän ääressä ja johon voisimme kutsua ystäviämme kylään.

Toiseksi, en vain pysty asumaan missä tahansa asunnossa. En pysty edes työskentelemään missä tahansa paikassa tai käymään ostoksilla missä vaan. En voi viipyä kaikkien luona kylässä niin kauan kuin haluaisin. Ikävä kyllä. Etsimme siis asuntoa, jossa voimme elää terveenä. Asuntoa, jonka sisäilma ei saa loputonta sairastelukierrettä alkamaan uudelleen. Koti on paikka, jossa vietetään paljon aikaa ja sen vuoksi homeettomuus ja sisäilman laatu on kaikkein tärkeintä juuri kotona. Monissa paikoissa saan oireita heti kun astun ovesta sisään. En voi kuitenkaan yhtä pian varmistua siitä, ettei tilassa olisi minkäänlaisia sisäilmaongelmia. Jos vain mahdollista, haluaisin yöpyä asunnossa yhden yön ennen vuokrasopimuksen solmimista.

Kolmanneksi, perheemme tuorein tulokas asettaa omat ehtonsa asunnolle. Olisi plussaa, jos hän voisi nukkua päiväunia parvekkeella tai pihalla. Myös vaunujen kanssa pitäisi mielellään päästä kulkemaan eteisestä ulko-ovelle saakka. Kylpyhuoneessa haluaisimme mahtua kylvettämään pienokaista ja voitte kuvitella että pyykkiä tulee sen verran, että toimiva pesutupa tai oma pesukone on välttämättömyys!

Neljänneksi, emme ole kovin rikkaita. Vuokran tulisi olla kohtuullinen. Toinen meistä on kotona lapsen kanssa ja toisen työtilanne on vielä tässä vaiheessa auki. Olemme kuitenkin hyvin luottavaisia sen suhteen, että toisella meistä tulee olemaan töitä syksyllä. Kesäksi työsopimukset on jo solmittu.

Miksi kenenkään kannattaisi ottaa näin vaativat vuokralaiset?

Kun meille sopiva koti löytyy, pidämme siitä varmasti hyvää huolta ja todennäköisesti viihdymme siinä pidempäänkin. Osaamme puhdistaa viemärit ja käyttää tolua. Emme tupakoi ja meillä ei ole lemmikkejä. Emme remua tai rettelöitse ja meistä saa hyvät naapurit. Osaamme pitää taloudestamme huolta ja vuokrat tulevat ajallaan. Uskallan väittää, että aiemmat vuokranantajamme varmasti suosittelisivat meitä vuokralaisiksi.

Mitä siis haemme?

• Kolmio Lahdesta (kaksiokin ehkä käy jos se on muuten täydellinen)
• Ehdottomasti homeeton!
• Lapsiperheelle soveltuva viihtyisä asunto jota voisi kutsua kodiksi
• Mieluiten hissi, lasitettu parveke, oma pyykkikone ja tiskikone
• Kerrostalo, rivitalo, luhtitalo, omakotitalo... kaikki käy!
• Kohtuullinen vuokra
• Hyvät ulkoilumahdollisuudet, oma sauna, kaupat lähellä, hyvät bussiyhteydet jne. plussaa
• Muuttaisimme mieluiten huhti- tai toukokuun alussa, mutta kesäkuussakin onnistuu

Keitä me olemme?

• Kaksi opintojensa loppusuoralla olevaa aineenopettajaa sekä pikkuinen poikalapsi. Toivottavasti olemme jo valmistuneet opettajiksi ennen muuttoa tai hyvin pian sen jälkeen! :) 
• Hyviä ja luotettavia vuokralaisia. Vuokratakuu ja kotivakuutus hoituvat kyllä.

Mitä emme hae:

• Asunnossa ei tule olla edes epäilystäkään minkäänlaisista sisäilmaongelmista.
• Ei muovimattoja, kiitos! ;)
•  70-luvulla rakennettuihin taloihin suhtaudumme varauksella samasta syystä kuin muovimattoihinkin.

Tarjoa meille kotia tai vinkkaa meistä jollekin, jolla voisi olla tarjota meille koti! :) Viestiä ja soittoa voi laittaa numeroon 044 5564528 ja mailia osoitteeseen hannasinimaria@gmail.com

Odotuksen aikaa

Joulukalenterin luukkuja on availtu jo muutamat, glögiä on maisteltu ja joku on saattanut jo pari pakettiakin paketoida. Kaiken maailman jouluvaloviritelmiä on voinut bongata jo pidemmän aikaa ja enää ei ole yleisesti tunnustettua lupaa valittaa jos jossain soi joululaulut. Joulukuusia, jouluverhoja, joulukortteja. Piparkakkutaloja. Joulusuunnitelmia ja -järjestelyitä. Pikkujoulut, joulujuhlat. Mitä näitä on.

Poikkeuksellisesti meillä joulunodotus on ollut tänä vuonna hyvin erilaista.

Enemmän kuin joulua, odotamme nyt joulukuussa syntyvää esikoistamme ja jouluvalmistelut ovat jääneet lähes nollaan. Joulu on ollut kuitenkin eri tavoin mielessä.

Ison mahani kanssa lyllertäessä ja vaappuessa olen miettinyt Mariaa, joka raskaanaollessaan matkusti Joosefin kanssa Beetlehemiin. Ei välttämättä ollut helpoin reissu.

Usein mietin, että miltähän meidän lapsi näyttää. Maria pohti sitä varmaan vieläkin hämmentyneempänä, kun kerta lapsen isä oli Jumala. Miltä Jumala näyttää? Miltä Jumalan poika näyttää? Kenen piirteitä lapsen kasvoissa olisi nähtävissä?

Niin, nyt adventtina odotamme joulua. Odotamme sitä, että Jeesus syntyy maailmaan. Ja tosiaan, Jeesushan syntyi jo.

Ainakin mä odotan myös sitä, että Jeesus tulee ens kerran.

Tätä lasta on tullut kannettua mahassa jo useamman kuukauden ajan. Se on tullut tutuksi ja sen olemassaoloa on vaikea kieltää tai unohtaa. Mun vatsassa kasvaa aktiivisesti liikkuva lapsi, jonka vilkkainta aikaa ovat illat. Aivan hentoiset potkut alkoivat pikkuhiljaa tuntua yhä selkeämpinä ja vahvempina. Nyt tuntuu, kuin se yrittäisi pylly edellä mahan läpi ulos! Välillä ihan sattuu.

Kuitenkin, lapsi on meille vielä kovin tuntematon. Ei olla nähty kasvoista kasvoihin.

Kerran huomasin vertaavani edessä olevaa lapsen syntymää Jeesuksen paluuseen. Kun tämä elämä on ohi tai jos Jeesus ehtii takas ennen sitä, odottaa Jumalan lapsia mielenkiintoiset hetket. Vihdoin me nähdään Jumala kasvoista kasvoihin. Vihdoin kaikki kysymykset käy turhiksi. Mikään ei enää erota meitä Jumalasta. Päästään sieltä pimeästä, ahtaasta kohdusta Isän syliin.

Ihan täydellinen vertauskuva tämä ei kylläkään ole. Meidän lapsi saa nyt olla jatkuvasti äidin lähellä ja kuulla äidin sydämen sykkeen ihan koko ajan. Kohdussa on varmaan kiva lillua lämpimässä. Isän äänikin on tullut kovin tutuksi ja ravinto tulee pyytämättä. Kohta hän syntyy kylmään, raakaan maailmaan. Vaikka vanhemmat kuinka rakastaisivat lastaan, kenestäkään ei ole täydelliseksi isäksi tai äidiksi. Pettymyksiä on luvassa.

Onneksi meidän ei tarvitse vanhempina hoitaa hommaamme yksin. Lapsellamme on Isä myös taivaassa ja liuta enkeleitä varjelemassa. Me saadaan pyytää viisautta Jumalalta, joka lupaa sitä antaa. Jumala, joka antoi poikansa syntyä tänne ja kärsiä meidän puolesta, ihan varmasti tahtoo pitää pienimmästäkin meistä huolen kun kerta rakastaa meitä niin valtavasti.

Luottavaisin mielin kohti tulevaa!

Hyvää joulunaikaa! <3

Fajitas-salaatti

Isänpäivän kunniaksi herkuteltiin Ruokahommia-blogista bongatulla Fajitas-salaatilla, nam!

Ohjeeseen tuli pienenpieniä muutoksia ja siitä tuli todella herkullista! Laitan jokaisen osion ainekset ja toimenpiteet erikseen, tässä:

Salaattipohja:

• pieni kerä jäävuorisalaattia
• ruukullinen rucolaa
• ruukullinen (tai hieman vähemmän) korianteria
• rasiallinen kirsikkatomaatteja
• avokado

Yllä olevat ainekset pestään, pilkotaan ja sekoitetaan keskenään salaattipohjaksi.

Sipuli&paprika:

• kolme punasipulia
• kaksi paprikaa
• hunajaa
• muutama ripaus suolaa
• öljyä tai voita paistamiseen

Sipulit renkaiksi ja paprikat suikaleiksi. Kuumenna rasva. Mä tykkään käyttää oliiviöljyä ja voita keskenään, koska pelkkä voi palaa helpommin ja öljy taas helposti räiskyy. Pidän myös kummankin mausta. Paprikat ja sipulit kuumalle pannulle, kuullota hetki kuumalla ja vähennä lämpöä. Lisää päälle reilusti hunajaa ja anna karamelisoitua. Lopuksi, lisää hieman suolaa.

Kana:

• 300g (tai enemmän!) maustamattomia broilerinfilesuikaleita
• Santa Marian Fajita-marinadista puolet (löytyy ihan tavallisen ruokakaupan texmex-hyllystä)
• valkosipulinkynsi
• paprikamaustetta (mieluiten makeaa ja savustettua)
• mustapippuria
• ripaus suolaa
• punainen chili
• (chilimaustetta)
• rasvaa paistamiseen

Laita kana marinoitumaan. Ilman marinadiakin pärjää varmasti oikein hyvin, mutta halusin kokeilla tuota Santa Marian uutta marinadia ;) Paista kana ja pilkottu chili pannulla (eri pannulla, jotta sipuli ja paprika pysyvät lämpimänä). Lisää valkosipulimurska ja mausteet.

Kastike:

•  n. 1 dl ranskankermaa
• n. 1 dl turkkilaista jogurttia
• 3 valkosipulinkynttä murskattuna
• tilkka sitruunamehua
• mustapippuria
• suolaa

Kaikki vaan sekaisin!

Lisäksi:

• salsaa (suosittelen tekemään itse, netistä löytyy hyviä reseptejä!)
• nachoja
• (hunajapaahdettuja pähkinöitä)

Onnea vielä kaikille isille, isoisille, isoisoisille, appiukoille, isähahmoille ja tuleville isille! <3 Olette korvaamattoman tärkeitä.

Muhkeat mokkapalat

Mokkapalat on mulle sellainen tosi suomalainen jälkkäri, josta tulee mieleen lapsuus ja ala-asteen 'pullikset', nykyisimmin ilmeisesti 'bullixet'. Ei ilmeisesti ole kyse mitenkään kovin perinteisestä suomalaisesta herkusta, lienee joskus jostain valtameren tuolta puolen rantautunut... Onkohan kukaan tutkinut mokkapalojen historiaa? ;) Mulle tutuimpia nimityksiä on mokkapalat tai suklaaruudut, mutta ilmeisesti tälle herkulle on monenlaisia nimityksiä ja hyvinkin erilaisia reseptejä. On myös monta koulukuntaa siitä, millaisia mokkapalojen tulee olla. Oma mielipiteeni on se, että niiden tulee olla meheviä ja kuorrutetta saa mielummin olla liikaa kuin liian vähän.

Miten intouduinkaan tänään tekemään mokkapaloja? Todettiin mieheni kanssa, että mokkapalat ei todellakaan oo mun juttu, mulle on hyvin epätyypillistä leipoa jotain mokkapalojen kaltaista. No, tähän löytyy hyvä selitys. Tehdään porukalla mokkapaloja Jyväskylän yliopistolla ensi viikolla järjestettävään Veritas Forum -tilaisuuteen ja lupasin, että meille voi maanantaina tulla leipomaan muutaman pellillisen. No, täytyyhän sitä testata reseptejä, ennen kuin alkaa useampaa pellillistä leipomaan ;) Sitä paitsi, nämä kyseiset yksilöt tuli syötyä tänään Opkon illassa :)

Tässä tänään testattu ja hyväksi havaittu resepti, alkuperäinen löytyy täältä.

Pohja:

200g voita tai vaikkapa juoksevaa pullomargariinia
4 munaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3-5 rkl tummaa kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa, nyt meni punaista luomua

 Kuorrute:

50g voita
8 palaa taloussuklaata
1 pkt (500g) tomusokeria (joo-o, ihan sikana!)
50 ml vahvaa kahvia
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
vaniljatankoa rouhittuna myllystä (meiltä loppui vaniljasokeri kesken, muuten olisin laittanut sitä)
ripaus suolaa
(tilkka maustamatonta jogurttia tai maitoa tai lisää kahvia)

Tee näin:

• (Sulata rasva ja laita jäähtymään.)
• Muista laittaa uuni päälle (200 astetta)
• Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
• Sekoita kuivat aineet keskenään.
• Lisää vuorotellen maitoa ja kuivia aineita (siivilän läpi) munasokerivaahtoon varovasti haarukalla tms. käännellen.
• Sekoita joukkoon rasva.
• Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille.
• Paista 200 asteessa n. 15 min.
• Paistamisen aikana valmista kuorrute, jotta saat sen heti pohjan päälle.
• Sulata kattilassa voi ja suklaa, varo ettei suklaa saa liikaa lämpöä.
• Lisää joukkoon kahvi ja kaikki muutkin aineet, pidä kattila loppuun asti levyllä, miedolla lämmöllä.
• Jos on liian paksua, lisää vähän nestettä. Mä lisäsin maustamatonta jogurttia.
• Kun pohja on valmis, levitä kuorrute heti. Jos haluat päälle nonparelleja tms, täytyy toimia todella nopeasti! Tämä kuorrute jäähtyy nopeammin kuin mikään aiemmin kokeilemani kuorrute! 

 Toivottavasti myös sä saat tällä reseptillä maistuvia mokkapaloja! :)

Keksitaikinan pakastaminen

Oon jo aiemmin postannut mainion keksireseptin, mutta tässä vielä muutama vinkki!

Ensinnäkin, tumma suklaa ei toimi. Vaikka kuinka rakastan tummaa suklaata, sitä ei kannata sekoittaa tähän reseptiin. Sen sijaan esim. Maraboun minttukrokantti toimii! ;)

Toiseksi, taikina toimii, vaikka sen pakastaisi. Tästä saa mainion vierasvaran, kun pakkaa pötköiksi pakkaseen! Ei tarvitse kuin avata käärö, pilkkoa sopivan kokoisiksi paloiksi, laittaa sellaisenaan pellille ja uuniin. Vie ihan hitusen enemmän aikaa uunissa, mutta lopputulos on aivan yhtä herkullinen herkullinen.

Sellainen vinkki vielä, ettei pötköä luonnollisestikaan kannata säilyttää montaa kuukautta samassa lokerossa vaikkapa lohen kanssa, yäk! Kerran kävi näinkin... Olen tähän asti pakannut pötköt vain leivinpaperiin, mutta esim. kelmu voisi olla hyvä lisäsuoja. Kaikkina muina kertoina taikina on säilynyt erinomaisena, eikä siihen ole tarttunut mitään hajuja tai makuja.

Vertailun vuoksi vielä kuva tuoreesta taikinasta tehdyistä kekseistä paistumassa:

Me saadaan toivottavasti pian kokea, millaista elämä on pienen ihmisen aikatauluttamana. Nämä taikinapötkylät tulevat varmasti olemaan korvaamattoman arvokkaita niinä hetkinä, kun halutaan helposti jotain hyvää ja tuoretta kakkavaippa-arjen keskelle tai kun saamme vastaanottaa vieraita tuoretta vauvaa katsomaan.

Verta!

Kirjoittelin Opkon tuoreena hallituslaisena esittelytekstin itsestäni Jyväskylän Opkon jäsenlehteen, Manteliin. Mantelia voi lukea myös sähköisenä, tämäkin Manteli löytyy Opkon sivuilta. Tässä katkelma kesäkuisesta ajatuksenjuoksustani:

Mielessäni on pyörinyt hieman jännä aihe: veri. Sitä kiertää meissä kaikissa ja onneksi kiertää! Jos ei kierrä kunnolla, niin tulee ongelmia. Se kuljettaa happea ja poistaa hiilidioksidia, se pitää elimistön lämpötilan sopivana ja antaa poskiin punan. Se poistaa kuona-aineita ja kuljettaa ravintoaineita.

Ajatus verestä herättää erilaisia mielikuvia. Toiset liittävät sen elämään, toiset kuolemaan. Toiset pyörtyvät nähdessään verta, toiset alhaisen verenpaineen vuoksi. Vuotava haava pyritään tukkimaan mahdollisimman pian, mutta on myös trendikästä luopua verestänsä lähimmäisen hyväksi. Tampereella mustamakkara on sama kuin lihamuki Lahdessa ja jotkut taas kieltäytyvät syömästä verta, vakaumuksenkin vuoksi. Juutalaisilta Jumala kielsi verilätyt, mutta meitä Jeesus kehottaa juomaan hänen verensä ja syömään hänen ruumiinsa. Kannibalismiakaan ei kristinuskossa katsota hyvällä, mutta onneksi harva ottaa Jeesuksen kehoituksen kirjaimellisesti. Tuo kehoitus tulisi kuitenkin ottaa vakavasti.

”Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.” Nämä sanat olen monesti kuullut polvistuneena alttarille kun ehtoollisenjakaja kaataa minulle viiniä. Kerran kaatoi mekollekin. Vaikka mekkoon jäi tahra ehtoollisviinistä ja vaikken useinkaan saa veritahroja vaatteista lähtemään, Jeesuksen veri toimii toisin. ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” Jesaja kertoo, että näin sanoo Herra. Tuttavani kertoi joskus näystä, jossa hän meni aivan likaisena ehtoolliselle, mutta palasi sieltä puhtaana. Jeesuksen veri toimii tehokkaammin kuin Tabort tai sappisaippua, se yltää sydämen syrjäisimpäänkin nurkkaan ja alitajunnan kaukaisimpaan ajatukseen. Jeesuksen veri on myös takuuvarmasti parempi vaihtoehto kuin yrittää itse itseään parantaa ja hinkata itseään mäntysuovalla ja juuresharjalla Jumalalle kelpaavaksi. 

Olen kesätöissä kukkapuutarhalla. Yksi lempikukistani töissä on verenpisara, etenkin isokukkainen amppeliverenpisara. Yhtenä päivänä kuvasin töissä kukkia firman Facebook-sivuja varten ja ottaessani yhtä kuvaa havahduin. Olin tarkentamassa kylttiin, jossa lukee ”Verenpisara 4,5€”. Puutarhalla verenpisaralle voidaan ja täytyy laittaa hinta, jotta firma pysyy pystyssä. Ihmisen verelle onkin vaikeampaa laittaa hintaa. Entä sitten Jeesuksen? Mikä tahansa hinta pisarastakaan Jumalan Pojan verta olisi varmasti naurettava ja loukkaava, oli hinta kuinka korkea tahansa. Isä antoi kalleimpansa ja Jeesuksen kärsimyksen suuruutta on vaikea kuvitellakaan kun hän kantoi meidän synnit. Niin suurta rakkautta on vaikea ymmärtää. Tämän jälkeen verenpisarasta on tullut minulle yhä rakkaampi kukka, sillä se muistuttaa minua siitä uhrista, joka minunkin puolestani on annettu. Se riittää.

Popparikakku

Jos googlaa 'popcorn cake' löytää meheviä kuvia tästä kummallisesta herkusta. Tein hieman maltillisemman (laiskemman) version lähinnä niistä aineksista, mitä kaapista löytyi, sillä jotain herkkua oli saatava pöytään nopsasti.

Ja sehän olikin yllättävän nopeaa ja helppoa. Tästä kakusta löytyy voinmakuisia poppareita, valkoisia vaahtokarkkeja, nonparelleja, valkosuklaata ja suolapähkinöitä.

Suosittelen kokeilemaan värikkäitä m&m's-karkkeja, ainakin kuvissa ne näyttävät hauskoilta, ja uskon, että ne ovat mukavia ylläreitä kakun seassa.

Valtameren toiselta puolen löytyy kyllä mielenkiintoisia makuyhdistelmiä. Tuntuu, että monissa jenkkiläisissä herkuissa ja safkoissa sekoitetaan surutta makeaa ja suolaista. Ite tykkään, ja oon nykyään alkanut laittamaan mm. kuuman kaakaon sekaan hyppysellisen suolaa ja vaniljasokeria. En kuitenkaan mielelläni käyttäisi esim. pekonin makuista hammastahnaa.

Tässä tämän kakun suurpiirteinen ohje:

• 1 pussi voinmakuisia poppareita
• keskikokoinen pussi vaahtokarkkeja
• kourallinen kaapissa ummehtuneita suolapähkinöitä
• puoli levyä valkosuklaata
• nonparelleja

1. Poppaa popparit, varo polttamasta.
2. Sulata vaahtokarkit isossa kulhossa mikrossa.
3. Laita popparit vaahtokarkkimössön sekaan, jätä siemenet pussin pohjalle, ne ei tuntuis kivoilta syödessä...
4. Sekoita sekaan suolapähkinät ja muu sälä. Jos laitat jotain suklaakarkkeja, anna popparivaahtis-seoksen jäähtyä hieman, ettei suklaa heti sula rumasti.
5. Painele seos vuokaan. Silikonivuoka oli ainakin näppärä. Mömmö oli sen verran tukevaa, että sitä olisi pystynyt kyllä muotoilemaan käsinkin.
6. Ota se pois sieltä vuoasta ja johonkin nätille (tai rumalle) lautaselle.
7. Koristele. Mä laitoin valkosuklaata, pähkinöitä, vaahtiksia ja nonparelleja. Värikkäämpi kakku on varmasti hauska koristelemattakin! :)
8. Koita selvitä kakun leikkaamisesta.
9. Koita selvitä jännittävästä makuelämyksestä tai mahdollisten vieraiden reaktioista.

Kivaa viikkoa teille!

<3: H

P.S. Hups! Unohdin mainita yhden ainesosan. Ruokalusikallisen voita voi sulattaa vaahtisten seassa!

Luottoresepti

On tullut monet kerrat todettua, että Janinalta saatu suklaakeksiresepti toimii joka kerta! Niin helppo ja luotettava.

Ravintolapäivän resepti

Tässä lupaamani resepti, jolla keiteltiin ravintolapäivän chait. Resepti ei todellakaan ole järkevin mahdollinen, mistä aloittaa, mutta jos joku tahtoo tietää tarkan reseptin tarjoilemaamme chaihin, tässä se on:

Laita seuraavat ainekset isoon kattilaan, kattila hellalle ja käännä liesi neloselle

• 2 l UHT-käsiteltyä vähälaktoosista täysmaitoa
• 1 l kylmää vettä
• 10 chai-teepusseja
• 6 pussia mustaa maustamatonta teetä
• 2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 tl vihreitä kardemumman siemenpalkoja
• 2 tl "tavallista" kardemummaa
• 2 rouhaisua mustapippuria myllystä (heh, onpas tarkka...)
• 2 tl chaimausteseosta (T-plus masala)
• 2 kpl laakerinlehtiä
• 1 tähtianis
• 2 rouhaisua vaniljamyllystä
• 0,75 dl tai 30 tl sokeria (muiden kuin UHT-käsiteltyjen maitojen kanssa laitettiin desi sokeria)
• hyppysellinen cayennepippuria

Anna kiehahtaa, jonka jälkeen lisää vielä

• 1 tl kanelia

Siivilöi ja nauti!

Järkevämpiä reseptejä on tosiaan netti pullollaan ja se oikea löytyy varmaankin vain tekemällä ja maistelemalla! :)