sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Vieraita, kirjoja, vieraskirjoja
Kuulin tänään pikkusiskoltani, että hän oli kuullut Espoossa joltain tuntemattomalta ihmiseltä sen, että mulla on vieraskirja, johon listataan myös ruoka-aineallergiat ja nirsoudet. Huvituin! Tämä huhu kyllä pitää paikkansa.
Mä oon ite aika hankala vieras, kun mulla on muutamia ärsyttäviä allergioita. Moni mun ihanista ystävistä on välillä vähintään yhtä hankala ;) Mulla on superhuono muisti, joten ajattelinpa, että jos kerään vieraskirjaan ystävieni ruoka-aine mieltymykset ja epämieltymykset... Eipähän tarvitse joka kerta miettiä, että mitähän tuo ystävä pystyi syömään ja mitäköhän sitä kannattaa kokata kun joku tietty ihminen tulee kylään :)
Mun pitäis varmaan tehdä tästä blogista joku niksipirkan kilpailija ja keskittyä kirjoittamaan kaikista kummallisista ideoistani ja vinkeistäni ;) Ehkei kummiskaan. Mulle taitaa paremmin sopia se, että kirjoittelen siitä, mitä päähän juolahtaa ja silloin, kun satun muistamaan :) Ihanaa ja siunattua viikkoa sinulle, joka satuit kurkistamaan blogiini!
PS. Vieraskirjat on ihania! Eikö? Niitä on niin ihana lueskella jälkeenpäin :) Tosin harvemmin muistaa kyllä edes ottaa koko kirjaa esille kun joku tulee kylään... Kun tämänhetkinen vieraskirjamme tulee täyteen, taidankin askarrella seuraavan vieraskirjan jostakin söpöstä lastenkirjasta! Niissä on ihania kuvia ja yleensä tosi paljon tyhjää tilaa, johon kirjoittaa.
Mä oon ite aika hankala vieras, kun mulla on muutamia ärsyttäviä allergioita. Moni mun ihanista ystävistä on välillä vähintään yhtä hankala ;) Mulla on superhuono muisti, joten ajattelinpa, että jos kerään vieraskirjaan ystävieni ruoka-aine mieltymykset ja epämieltymykset... Eipähän tarvitse joka kerta miettiä, että mitähän tuo ystävä pystyi syömään ja mitäköhän sitä kannattaa kokata kun joku tietty ihminen tulee kylään :)
Mun pitäis varmaan tehdä tästä blogista joku niksipirkan kilpailija ja keskittyä kirjoittamaan kaikista kummallisista ideoistani ja vinkeistäni ;) Ehkei kummiskaan. Mulle taitaa paremmin sopia se, että kirjoittelen siitä, mitä päähän juolahtaa ja silloin, kun satun muistamaan :) Ihanaa ja siunattua viikkoa sinulle, joka satuit kurkistamaan blogiini!
PS. Vieraskirjat on ihania! Eikö? Niitä on niin ihana lueskella jälkeenpäin :) Tosin harvemmin muistaa kyllä edes ottaa koko kirjaa esille kun joku tulee kylään... Kun tämänhetkinen vieraskirjamme tulee täyteen, taidankin askarrella seuraavan vieraskirjan jostakin söpöstä lastenkirjasta! Niissä on ihania kuvia ja yleensä tosi paljon tyhjää tilaa, johon kirjoittaa.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Remember, amateurs built the ark, professionals built the Titanic.
Heikkous. Tuttu aihe, joka on tullut yhä läheisemmäksi tämän kesän aikana. Oon saanu nähä taas vähän omaa heikkouttani, mutta myös sitä, kuinka Jumala saa meidän heikkoudessa olla väkevä. Tämä on aihe, josta saan varmasti oppia vielä paljon.
Tämän maailman ja Jumalan valtakunnan periaattet eivät todellakaan kohtaa ja on onnellista saada linjata omia ajatuksiaan samaan linjaan Raamatun kanssa. Tässäkin asiassa Raamatusta saan löytää armon. Mä saan olla heikko ja oikeastaan on parempi saada kasvaa pienemmäksi. Ei oo kyse mun heikkoudesta ja mun taidoista, vaan Jumalan suuresta voimasta ja vallasta ja upeista suunnitelmista. Tää on taas sitä, että vaikka tää maailma edustaa minä-kulttuuria, niin kristinuskossa on kyse sinä-kulttuurista. Rukoillaan Jumalaa auttamaan meitä siinä, että saadaan kääntää katse omasta navasta muihin ihmisiin. Rukoillaan Jumalaa auttamaan meitä siinä, että voidaan kääntää katse omasta heikkoudesta häneen ja hänen suuruuteensa.
Toivottavasti sua rohkaisee tää ajatus, jonka löysin tänään Facebookin ihmeellisestä maailmasta:
Saadaan rohkeasti tehdä ja kokeilla uusia juttuja. Niitäkin, joissa ei olla maailman parhaita. Aina löytyy joku, joka osaa tehdä asian paremmin kuin sinä. Kuitenkin, Jumala tahtoo käyttää just sua. Kukaan ei voi sun puolesta rakentaa niitä sun elämän arkkeja. Sun vajavuudestas huolimatta ja ehkä jopa juuri sen kautta, Jumala tekee ihmeellisiä asioita.
Tämän maailman ja Jumalan valtakunnan periaattet eivät todellakaan kohtaa ja on onnellista saada linjata omia ajatuksiaan samaan linjaan Raamatun kanssa. Tässäkin asiassa Raamatusta saan löytää armon. Mä saan olla heikko ja oikeastaan on parempi saada kasvaa pienemmäksi. Ei oo kyse mun heikkoudesta ja mun taidoista, vaan Jumalan suuresta voimasta ja vallasta ja upeista suunnitelmista. Tää on taas sitä, että vaikka tää maailma edustaa minä-kulttuuria, niin kristinuskossa on kyse sinä-kulttuurista. Rukoillaan Jumalaa auttamaan meitä siinä, että saadaan kääntää katse omasta navasta muihin ihmisiin. Rukoillaan Jumalaa auttamaan meitä siinä, että voidaan kääntää katse omasta heikkoudesta häneen ja hänen suuruuteensa.
Toivottavasti sua rohkaisee tää ajatus, jonka löysin tänään Facebookin ihmeellisestä maailmasta:
Saadaan rohkeasti tehdä ja kokeilla uusia juttuja. Niitäkin, joissa ei olla maailman parhaita. Aina löytyy joku, joka osaa tehdä asian paremmin kuin sinä. Kuitenkin, Jumala tahtoo käyttää just sua. Kukaan ei voi sun puolesta rakentaa niitä sun elämän arkkeja. Sun vajavuudestas huolimatta ja ehkä jopa juuri sen kautta, Jumala tekee ihmeellisiä asioita.
Lights will guide you home
Rakastan valoa! Rakastan myös valaisimia... Ikävä kyllä mageimmat valaisimet on aina ihan törkeen kalliita. Noh, ajattelinpa näin syysillan ratoksi esitellä meidän kotimme tämänhetkisiä valoja. Ne ovat suurimmaksi osaksi opiskelijakodin edullisia ratkaisuja ;)
Syksy on taas täällä ja ulkona alkaa olla synkkää, mutta onneksi synkkyyttä ei tarvitse päästää kotiinsa.
Keittiön korilamppu |
...jonka löysin kympillä Anttilasta ;) |
Femmalla Terran alelaarista eteisen kattoon. |
Kynttilöitä voi mun mielestä kyllä polttaa ihan minä vuodenaikana tahansa. |
Hups, tulipas hassun sävyinen kuva! Tää on meidän olkkarin lamppu... |
...jonka väsäsin kertismukeista ;) |
Ikea, oi Ikea! |
Ja lisää ikeaa makkarista ;) Hääkuva taustalla |
Miehen isoäidin vanha lamppu sai uuden elämän ja uuden varjostimen. |
Ja lisää kynttilänvaloa! |
Oli aika jännä viritelmä tuokin ;) |
Olkkarista |
Ja taas yksi Ikean ihanuus... |
Riihimäen lasia kynttilälyhtynä |
Purkin kyljessä olevan kuvion varjo piirtyy kauniisti seinille. |
Lohta maustettuna korianterilla ja limellä
Esittelenpä teille yhden lempiruoistani. Se on herkullista ja helppoa. Se syntyi kerran vahingossa, kun pohdimme vaihtoehtoisia makuja perinteiselle uunilohelle ja maut ovat osaksi varastettu vanhemmiltani. Näin opiskelijana on tullut aika paljon harrastettua lohitarjousten kyttäämistä, ja niitähän on yllättävän usein. Joten tämäkään ruoka ei välttämättä tule kalliiksi! Tällä kertaa lohen kilohinta oli n. 5e.
Tärkeimmät ainesosat ovat tietenkin lohi, korianteri, lime, kookosmaito ja suola. Muuten voi soveltaa. Tässä kuitenkin suurpiirteinen resepti.
Lohta (n. 1kg)
Kookosmaitoa (tölkillinen riittää)
Tuoretta korianteria (melkein yksi ruukullinen)
Limeä (kokonainen tuore lime tai limemehua runsaasti)
Mausteita: suolaa (sekä vaikkapa pippuria, muutama ripaus garam masalaa, loraus makeaa chilikastiketta, muutama chili)
Lisäksi mahdollisesti useampi tomaatti, runsaasti sipulirenkaita tai pari kynttä valkosipulia, mitä nyt keksiikään :) Tomaatit kannattaa laittaa mahdollisimman isoina paloina, puolikkaina tai vaikkapa kokonaisina. Tällä kertaa laitettiin pieniä salottisipuleita, nam!
Kaikki vaan vuokaan, vuoka uuniin ja reilun puolen tunnin päästä pöytään ja lautaselle riisin seuraksi. 200 astetta riittää, voi toki laittaa kuumempaankin uuniin.
P.S. Eräs ystäväni kerran sanoi, että mun pitäis kirjottaa ylös mun reseptejä. Usein kun tulee hieman sovellettua ja keksittyä omia juttuja. Tämä taitaakin olla paras yritykseni tähän mennessä! Mutta jos kirjoittaisin reseptit ylös, tappaisiko se kenties luovuuden ja hauskuuden leivonnasta ja ruoanlaitosta?
Tärkeimmät ainesosat ovat tietenkin lohi, korianteri, lime, kookosmaito ja suola. Muuten voi soveltaa. Tässä kuitenkin suurpiirteinen resepti.
Lohta (n. 1kg)
Kookosmaitoa (tölkillinen riittää)
Tuoretta korianteria (melkein yksi ruukullinen)
Limeä (kokonainen tuore lime tai limemehua runsaasti)
Mausteita: suolaa (sekä vaikkapa pippuria, muutama ripaus garam masalaa, loraus makeaa chilikastiketta, muutama chili)
Lisäksi mahdollisesti useampi tomaatti, runsaasti sipulirenkaita tai pari kynttä valkosipulia, mitä nyt keksiikään :) Tomaatit kannattaa laittaa mahdollisimman isoina paloina, puolikkaina tai vaikkapa kokonaisina. Tällä kertaa laitettiin pieniä salottisipuleita, nam!
Kaikki vaan vuokaan, vuoka uuniin ja reilun puolen tunnin päästä pöytään ja lautaselle riisin seuraksi. 200 astetta riittää, voi toki laittaa kuumempaankin uuniin.
Maistui! |
P.S. Eräs ystäväni kerran sanoi, että mun pitäis kirjottaa ylös mun reseptejä. Usein kun tulee hieman sovellettua ja keksittyä omia juttuja. Tämä taitaakin olla paras yritykseni tähän mennessä! Mutta jos kirjoittaisin reseptit ylös, tappaisiko se kenties luovuuden ja hauskuuden leivonnasta ja ruoanlaitosta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)