lauantai 12. tammikuuta 2013

Taikuutta vai jotain ihan muuta?

En ole vieläkään lukenut viimeistä potteria. Luin jonkin aikaa sitten kuudennen potterin ja kirja tempaisi mukaansa niin, että on kyllä pakko lukea seitsemäskin! Mutta, ei mun ollut tarkoitus Harry Pottereista kirjoittaa.

Yhtenä yönä rukoillessani huomasin ajattelevani, että onneksi rukous ei ole taikomista. Ei ole kyse siitä, kuinka hyvin pystymme keskittymään tai keskittämään ajatuksemme. Ei ole kyse tahdonvoimastamme tai oikeista sanoista tai taikasauvan heiluttamisesta. Ei ole kyse siitä, kuinka hyviä olemme rukoilemaan.

Enemmän rukouksessa on kyse Jumalasta, kuin meistä. Lupauksensa mukaan Jumala kuulee huokauksenkin, Jeesus rukoilee puolestamme ja Pyhä Henki rukoilee meissä. Saamme antaa huolenaiheemme (ja mitkä tahansa muutkin asiat) Jumalalle, joka on suurempi meidän murheita. Jumalalle, joka on Kaikkivaltias. Jumalalle, joka on meidän isä ja haluaa kuulla lastensa rukoukset. Ihana etuoikeus.

Mä en ole kovin hyvä rukoilemaan. Onneksi mun Jumala on sitäkin parempi kuulemaan rukouksia.