Pääsiäinen ehti hujahtaa ohi ilman
yhtäkään postausta, joten ajattelin tuoda blogintäytteeksi Jovin
pääsiäisleirillä pitämäni pikku puheen hieman
uudelleenmuotoiltuna:
Mä en tykkää täyttää Kelan
kaavakkeita tai mitään muitakaan virallisia lomakkeita. Joskus mä
tykkäsin niistä, koska mulle tuli tosi aikuinen ja itsenäinen olo
kun mä täyttelin ite kaikki omat lomakkeeni. Mutta oikeesti ne on
ihan sairaan rasittavia. Musta olis ihanaa kun joku täyttäis ne mun
puolesta ja ihanaa, kun Make joskus tekeekin sen mun puolesta. Musta
olis myös ihanaa välillä kuulla, että joku lupais tehdä mun
läksyt mun puolesta, etenki silloin ku tuntuu hukkuvansa kaiken työn
alle. Ku on kyse läksyistä tai Kelan lomakkeista, niin mä haluisin
kuulla jonkun sanovan. "Ne on täytetty!" "Täytin ne
sun puolesta." Se olis tosi huojentavaa ja helpottavaa, vaikka
kyse onki tosi pienistä asioista elämän mittapuulla.
Nää sanat me saadaan kuulla Jeesuksen
suusta. "Se on täytetty." Jeesus ei puhu meidän
läksymonisteista tai Kelan kaavakkeista, vaan jostain isommasta. No,
mistä?
Jeesus sanoi nämä sanat ja antoi
henkensä ristillä. Jeesus täytti lain vaatimukset meidän puolesta
elämällä synnittömän elämän. Myös ristintyö oli täytetty.
Jeesus oli tullut maan päälle täyttämään tehtävän, mihin Isä
oli hänet lähettänyt. Mun
teologipikkusiskon mukaan tässä
käytetään alkukielessä sellasta verbiä (tetelestai), joka
viittaa asian tai tehtävän loppuunsaattamiseen. Vähän niinku
mission accomplished. Oleellisena osana tässä tehtävässä oli
ristintyö. Uhri. Jeesuksen kuoleminen meidän puolesta. Viimeinen ja
kertakaikkinen syntiuhri, jonka viaton veri pesi pois meidän synnit.
Jokainen meistä on syntinen ja Jumalan
oikeudenmukaisuus ja pyhyys vaatii, että synnistä rangaistaan.
Jumala ei rakastavana isänä kuitenkaan halunnut passittaa meitä
kaikkia suoraan kadotukseen, vaan antoi meille mahdollisuuden. Ja
Jeesus oli kuuliainen Isälleen ja suostui tähän kaikkeen. Jumalan
rakkaus ei oo mitenkään kovin ruusuista ja vaaleanpunaista
glitterrakkautta, vaan aika rajua, raakaa, väkevää ja
Jumalallista, erilaista kuin ihmisen rakkaus. Ei oo kivaa ja helppoa
antaa omaa lastaan kärsimään tai suostua kärsimykseen joidenkin
muiden vuoksi. Mutta sitä on Jumalan rakkaus.
Meidän osa on aika mukava, me saadaan
olla tän rakkauden kohteita. Meidän synnit on maksettu. Tuo
alkukielen verbi tetelestai oli Raamatun aikoina käytetty kuiteissa
silloin, kun ne on maksettu täysin loppuun. Synnin palkka on
kuolema, mutta Jeesus kärsi sen meidän puolesta.
Mitä Jeesuksen ristintyö merkitsee
mulle? Vapautta. Elämää. Sitä, ettei mun tarvitse kärsiä
rangaistusta mun syntien tähden. Synnillä on kyllä seurauksia,
joilta ei voi välttyä, mutta se on eri asia.
Jeesus sanoi muutamia muitakin juttuja
ristillä, joista yksi oli: "Isä, sinun käsiisi minä uskon
henkeni." (Luuk. 23:46) En tiedä mitä sä ajattelet, mutta ei
oo välttämättä helppoa uskoa henkeään Jumalan käsiin.
Tunteistani huolimatta mä kuitenkin TIEDÄN, että tämän Jumalan,
joka rakastaa meitä näin paljon... Tämän Jumalan käsiin on hyvä
uskoa henkensä. Voidaan antaa Jumalan käsiin meidän elämä ja
tulevaisuus. Itsemme kokonaan. Mä en ainakaan tiedä, kenen muun
käsiin laskisin henkeni. En ainakaan omiini.
Mun on paljon ihanampi elää, kun
tiedän et mun elämä on Jumalan käsissä. Ennen kaikkea, mun on
paljon ihanampi kerran kuolla, kun mun henki on Jumalan käsissä.
Ne, jotka ovat seuranneet blogiani,
ovat huomanneet, että kuolema on lähiaikoina pohdituttanut. Mun
mummoni kuoli jokin aika sitten ja mummon kuolemaan liittyneet
tunteet yllätti. Surun lisäksi oli ilo, helpotus ja vahva toivo.
Mummoni kuolinpäivän iltana tilitin tunteitani rakkaalle
ystävälleni ja muistan ihmetelleeni, kuinka todelliselta
ylösnousemus ja taivaan riemu tuntuivat. Todellisemmilta kuin
koskaan aiemmin.
Ilman pääsiäisen tapahtumia näin ei
olisi. Pääsiäisessä onkin mun mielestä kyse nimenomaan ilosta,
toivosta ja Jumalan rakkaudesta. Jeesus voitti kuoleman. Elämä
voittaa.
Yllättävän monella suomalaisella
roikkuu risti kaulassa. Ainakaan mun korussa ei oo sitä Jeesusta
roikkumassa siinä ristillä. Se risti on tyhjä. Mua se muistuttaa
siitä, ettei Jeesus jäänyt ristille, eikä hautaan. Hän elää.
Siitä voi varmasti moni todistaa oman elämän kokemuksillaan siitä,
kuinka Jumala kohtaa. Hän hoitaa, puhuttelee, johdattaa, parantaa,
tekee työtään ja yllättää. Tämän Jumalan kanssa on hyvä
jatkaa tätä matkaa pääsiäisen jälkeiseen arkeen, mitä se
sitten tuokaan tullessaan. Tämän Jumalan kanssa on hyvä jatkaa
matkaa myös silloin, kun lopulta matka jatkuu rajan yli.
Siunattua pääsiäisen jälkeistä
aikaa! Pääsiäisen sanoma on niin jättimäisen suuri, että sitä
saa kyllä pohtia pääsiäisen jälkeenkin ;)
