perjantai 27. kesäkuuta 2014

Verta!

Kirjoittelin Opkon tuoreena hallituslaisena esittelytekstin itsestäni Jyväskylän Opkon jäsenlehteen, Manteliin. Mantelia voi lukea myös sähköisenä, tämäkin Manteli löytyy Opkon sivuilta. Tässä katkelma kesäkuisesta ajatuksenjuoksustani:

Mielessäni on pyörinyt hieman jännä aihe: veri. Sitä kiertää meissä kaikissa ja onneksi kiertää! Jos ei kierrä kunnolla, niin tulee ongelmia. Se kuljettaa happea ja poistaa hiilidioksidia, se pitää elimistön lämpötilan sopivana ja antaa poskiin punan. Se poistaa kuona-aineita ja kuljettaa ravintoaineita.

Ajatus verestä herättää erilaisia mielikuvia. Toiset liittävät sen elämään, toiset kuolemaan. Toiset pyörtyvät nähdessään verta, toiset alhaisen verenpaineen vuoksi. Vuotava haava pyritään tukkimaan mahdollisimman pian, mutta on myös trendikästä luopua verestänsä lähimmäisen hyväksi. Tampereella mustamakkara on sama kuin lihamuki Lahdessa ja jotkut taas kieltäytyvät syömästä verta, vakaumuksenkin vuoksi. Juutalaisilta Jumala kielsi verilätyt, mutta meitä Jeesus kehottaa juomaan hänen verensä ja syömään hänen ruumiinsa. Kannibalismiakaan ei kristinuskossa katsota hyvällä, mutta onneksi harva ottaa Jeesuksen kehoituksen kirjaimellisesti. Tuo kehoitus tulisi kuitenkin ottaa vakavasti.


”Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.” Nämä sanat olen monesti kuullut polvistuneena alttarille kun ehtoollisenjakaja kaataa minulle viiniä. Kerran kaatoi mekollekin. Vaikka mekkoon jäi tahra ehtoollisviinistä ja vaikken useinkaan saa veritahroja vaatteista lähtemään, Jeesuksen veri toimii toisin. ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” Jesaja kertoo, että näin sanoo Herra. Tuttavani kertoi joskus näystä, jossa hän meni aivan likaisena ehtoolliselle, mutta palasi sieltä puhtaana. Jeesuksen veri toimii tehokkaammin kuin Tabort tai sappisaippua, se yltää sydämen syrjäisimpäänkin nurkkaan ja alitajunnan kaukaisimpaan ajatukseen. Jeesuksen veri on myös takuuvarmasti parempi vaihtoehto kuin yrittää itse itseään parantaa ja hinkata itseään mäntysuovalla ja juuresharjalla Jumalalle kelpaavaksi. 



Olen kesätöissä kukkapuutarhalla. Yksi lempikukistani töissä on verenpisara, etenkin isokukkainen amppeliverenpisara. Yhtenä päivänä kuvasin töissä kukkia firman Facebook-sivuja varten ja ottaessani yhtä kuvaa havahduin. Olin tarkentamassa kylttiin, jossa lukee ”Verenpisara 4,5€”. Puutarhalla verenpisaralle voidaan ja täytyy laittaa hinta, jotta firma pysyy pystyssä. Ihmisen verelle onkin vaikeampaa laittaa hintaa. Entä sitten Jeesuksen? Mikä tahansa hinta pisarastakaan Jumalan Pojan verta olisi varmasti naurettava ja loukkaava, oli hinta kuinka korkea tahansa. Isä antoi kalleimpansa ja Jeesuksen kärsimyksen suuruutta on vaikea kuvitellakaan kun hän kantoi meidän synnit. Niin suurta rakkautta on vaikea ymmärtää. Tämän jälkeen verenpisarasta on tullut minulle yhä rakkaampi kukka, sillä se muistuttaa minua siitä uhrista, joka minunkin puolestani on annettu. Se riittää.